Juuri ennen karkausvuotta

Sisällysluettelo

Juuri ennen karkausvuotta

Valmistusmerkinnät

Juuri ennen karkausvuotta sisältää kuusi aikaisemmin Rakkaudella sinun - kuolema - antologiassa julkaistua tarinaa ja niiden kehystarinan, joka koostuu nuoren naisen päiväkirjamerkinnöistä vuodelta 1879. Kokoelman loppuun on lisätty kolme uutta kauheaa tarinaa. 

12. huhtikuuta 1879.

Kylään on saapunut uusi mies. Kaikki kohisevat Hänestä ääneti. Kukaan ei kutsu Häntä nimeltä. Kukaan ei puhu siitä mitä ajattelevat. Hän vain on. Hän on kuin vuori tummana taivasta vasten. Katselin Häntä Hänen kulkiessaan Arwidssonille päin. Ei Hän huomannut minua pensasaidan suojasta, mutta minä näin Hänet. Hän ei ole tavallinen ja he tietävät sen. Tämä ei ole hyvä paikka Hänen kaltaiselleen. Ihmiset pelkäävät kaikkea tavallisuudesta poikkeavaa. Ja poikkeava kitketään pois.

20. huhtikuuta 1879.

Näin tänään miehen ja Hän näki minut. Hän tuli Junniloilta kantaen raskasta laatikkoa sylissään. Olin juuri hakemassa Sagalta mustetta ja paperia isän työtä varten. Mies hymyili minulle, enkä osannut muuta kuin painaa pääni alas ja tuijottaa soratien rosoista pintaa. Tie oli kuin mies. Kova ja olemassa. Katsoin Hänen peräänsä ja näin miten ihmiset tuijottivat Häntä. Nuoret naiset puhuivat silmissään katse, josta näki, ettei se ollut hyvien naisten puhetta, vanhemmat kammoksuivat. Mahtaakohan Hän olla venäläinen? Se selittäisi ihmisten ennakkoluulot. En muista kuulleeni Hänen sanovan sanaakaan.

Sagalla oli luvussa Maamme kirja. Ihailin sen uusia kansia ja paperin tuoksua. Saga lupasi kirjan minulle lainaan, kunhan hän on lukenut sen ensin. Minä ehdin saada Seitsemän veljestä loppuun ennen sitä. Se mies voisi olla kuin Eero. Tai Aapo.

Mummon resepti

Mies laahusti kotiovelle. Avain raksahti lukossa.

– Maijaa, minä tulin, Viljami huikkasi. Talossa oli kuoleman hiljaista. Mies raahasi raskaiden ostosten painosta pursuavan kauppakassin keittiöön. Harmaaraidallinen kissa hyppäsi sulavalla loikalla ruokapöydälle ja naukaisi.

– Kas Joose? Mitäs sinä? Viljami mutisi ja rapsutti kissaa korvan takaa. – Onkos Maija voinut taas huonosti? Kissa puski miehen kättä ja hurisi. – Sellaista se on. Ikää tulee lisää ja ei me enää nuoria olla. Ei. Et sinäkään, Viljami nosti kauppakassin pöydälle. Kissa venytti kaulaansa niin, että juuri ja juuri yletti nuuhkaisemaan kassia, hyppäsi pöydältä ja lönkytti pois. – Vanhoja ollaan. Vanhoja joo, Viljami höpötti itsekseen. – Maija on niin kovin herkkä sairastelemaan. Onhan se aina ollut, mutta nyt kun ikä painaa, on pikku nuhatkin jo pahoja. Kyllä minä parhaani mukaan koitan sitä hoivata ja huoltaa. On se tärkeää. Ja raskasta. Raskasta on, mutta rakas se on.

Viljami kurkisti keittiöstä makuuhuoneeseen. Pitsiverhojen raosta paistoivat auringonsäteet hämyistä valoa huoneeseen. Kukallinen päiväpeitto oli viikattu keinutuoliin ja maton hapsut sojottivat suorissa riveissä niin kuin Maija aina ne kampasi. Hahmo makasi liikkumatta peiton alla.

– Älä sinä Maija-kulta huoli. Minä sain kaupasta kaiken mitä mummun reseptikirjassa sanotaan. Kohta on soppa kiehumassa ja kyllä sinä sitä särppimällä tuosta tokenet, Viljami tuijotti vaimoaan hetken ja kääntyi takaisin keittiöön. Hän laski kattilaan vettä ja nosti hellalle. – Kyllä ne on nuo nykyajan lääkkeet niin surkeita, ettei niistä oikeasti mihinkään ole. Puoskarit muka hoitaa ja hoitaa. Ei ne muuta tee kuin pyörittävät silmiään ja mutisevat jotain epäselvää. Ei ole muka kunnon rohtoja. Kyllä sitä ennenkin kamalia tauteja on voitettu, Sakari mutisi ja levitti vanhan, paksun kirjan, jonka sivut olivat kellastuneet, pöydälle eteensä. Hän selasi sivuja varovaisesti.

– Tässä se on. Vanhan ajan virkistysjuoma, joka lisää voimia ja eloisuutta. Nauttija ei tarvitse unta neljään päivään. Voi mitä me Maija niinä päivinä voisimmekaan tehdä.

– Inkivääriä, maa–artisokkaa, piparjuuri ja