Ujo poika kasvoi aikuiseksi: Mikään ei tule itsestään

Sisällysluettelo

Ujo poika kasvoi aikuiseksi

... ensimmäiset muistot

... kouluun

... oppikouluun

... lukioon

... aikuisikä kantaa

Jäämme odottamaan ...

Valmistusmerkinnät

Ujo poika kasvoi aikuiseksi

Hangossa

Markun ja Pirkon 40-vuotiskihlapäivänä

heinäkuussa 2016.

Rakkaudella Pirkolle. 

... ensimmäiset muistot

Tämä on kertomus Markku Samulista, joka muutti talosta toiseen, asunnosta toiseen ja kasvoi ujosta pojasta aikuiseksi, ujoudestaan huolimatta.

Nimi Samuli tuli äidin kertoman mukaan siitä, että Markku syntyi Samulin päivänä. Nimen anto vaatii kekseliäisyyttä. Markun toinen nimi ei siis tullut itsestään. Sen määritteli syntymäpäivä. Mutta kuka määritteli sen syntymäpäivän?

Pienen unikirjan mukaan: Asunto on kuva ihmisen elämästä. Jos se on siisti ja mieluinen, suhteesi itseesi on kunnossa. Jos se on likainen ja ränsistynyt, olet pettynyt elämääsi. Markun asunnot ovat kutakuinkin siistejä. Tarkemmin sanottuna muistikuvat niistä asunnoista ovat siistejä. Näin ollen tämä on kertomus pojasta, jonka suhde itseensä on kunnossa. Markku ei ainakaan ole pettynyt elettyyn elämäänsä.

Jostain syystä asumispaikka on kiehtova ja moni ihminen kertookin menneisyydestään, kun asuttiin siellä -tyyliin. Markun taival on asunnosta toiseen. Ehkä saamme nähdä muutaman kuvankin, ainakin mielikuvan Markun asumista asunnoista. Pari vuotta sitten tuli Markulle nimittäin pakottava tarve käydä valokuvaamassa vanhoja asumiaan osoitteita, tosin vain ulkopuolelta. Oliko jo silloin sisimmässä tarve tämän muistelukirjan kirjoittamiseen? Olisiko dokumentoinnista iloa jollekin toiselle ujolle pojalle tai tytölle? Lohduttavaa vertaistukea? Varmaa on, että myös ujo kasvaa aikuiseksi. Matkalla tapahtuu ja mikään ei tule itsestään.

Ensimmäistä asuntoa ei varmaan muista kukaan. Synnytyslaitokselle nimittäin tupsahdetaan silmät härmässä. Tästäkin Markku kertoo tosin tarinaa, jonka mukaan hän tapasi vaimonsa Pirkon synnytyslaitoksella. Kävi nimittäin niin, että Pirkko syntyi kymmenen päivää ennen Samulin päivää. Pirkko oli kaksonen ja kaksosia tai ainakin näitä, Pirkkoa ja hänen veljeään Paulia, pidettiin laitoksella yli tuon kymmenen päivää. Lopputulos on vääjäämättä se, että Markku ja Pirkko olivat Samulin päivänä Kekkosen vuonna 1956 samassa paikassa, Etelä-Saimaan Keskussairaalassa, synnytyslaitoksella syntymässä. Vilkuilivatko he jo silloin toisiaan? Vilkuttelivatko he toisilleen? Hengittivät ainakin saman asunnon samaa ilmaa. Seuraava paljon tietoisempi tapaaminen oli syntymäkaupungin Adriano-baarissa aikuisiässä. Kekkosen aikaa sekin ja tapaamisien välissä monta vuotta ja asuntoa.

Kun Markku saapui toiseen asuntoon, siis ensimmäiseen varsinaiseen kotiinsa, oli loppukesän päivä. Ei hän siitä tapahtumasta mitään muista, eikä paljosta muustakaan, mutta voi kuvitella tosiasioiden kautta.

Asunto oli talon alimmassa kerroksessa, aitaa lähimmässä portaassa, puistikon laidassa. Talo oli puolustusvoimain kerrostalo, sellainen, millaiseksi viisikymmentäluvun puolustusvoimain talot rakennettiin, yksi toisensa perään. Tässä talojonossa Valtakadun alkupäässä on neljä kappaletta samanlaisia nelikerroksisia taloja. Aidan takana on varuskunta. Siellä isä oli töissä, rakuuna Rakuunamäellä. Silloin oli vielä hevoset ja vempeleet. Markun isälläkin oma hevonen, Onnenpoika. Siitä on jäljellä vain muistona kaviotuhkakuppi perikunnasta jonkun kirjoituspöydällä. Ja ratsuajasta muistona ratsupiiska, jonka itse Mannerheim oli isälle antanut. Piiskassa on Mannerheimin monogrammit.

Perikuntalaisia on kaikkiaan viisi. Markku niistä syntyi viimeisenä. Aiemmin maailmaan tulleet olivat jo yhdeksän ja siitä kolmen vuoden välein vanhempia. Markulle riitti siis kaitsijoita, jotka olivat äidin apuna tai riesana. Äidille ja isälle rakkaita kaikki.

Kaitsemisesta tuli mieleen, että Markku sai pienenä itsensäkokoisen nallen nimeltään Mambo. Mambo on elänyt niin kauan kuin Markkukin. Kaitsijat olivat hauskuuttaneet ainakin itseään pistämällä Markku nyrkkeilemään Mambon kanssa. Mambon rintakehä lienee sen takia hiukan pehmennyt. Yhdeksän vuotta vanhempi isoveli muisteli, että kyllä he kaikki olivat innostuneita siitä, että pikkuveli tuli