KAL-LE-MA-DON KAU-PUN-KI-SEIK-KAI-LU: Kalle-madon seikkailut 1

Omistan kirjani kaikille lukemaan opetteleville. Lasteni opetellessa lukemaan huomasin, että tavutettuja kirjoja ei tahdo löytyä kirjastoista eikä kirjakaupoista. Koska rakastan piirtämistä, oli luontevaa tehdä kuvitus kirjaan itse.

Olen kiitollinen aviomiehelleni Aapolle kaikesta tuesta ja avusta. Olen myös kiitollinen lapsillemme Sofialle, Samuelille ja Saaralle, jotka seurasivat tiiviisti tarinan kehittymistä.

SI-SÄL-LYS-LU-ET-TE-LO

PO-IS KO-TI-KY-LÄS-TÄ

KAU-PUN-GIN VILS-KEES-SÄ

EE-ME-LIN MA-JA-TA-LO

TAI-DE ON MA-KU-A-SI-A

SOIT-TI-MI-EN MAA-IL-MA

KULT-TUU-RI-A KAI-KIL-LE

TU-LI-AI-NEN MA-TIL-LE

PO-IS KO-TI-KY-LÄS-TÄ

KAL-LE-MA-TO HA-LU-SI KO-KE-A UU-SI-A A-SI-OI-TA JA OP-PI-A UU-SI-A JUT-TU-JA. EH-KÄ-PÄ RET-KEL-LÄ HÄN TA-PAI-SI UU-SI-A YS-TÄ-VI-Ä.

KE-SÄ-LO-MAL-LA O-LI-SI AI-KAA MAT-KUS-TAA JA TU-TUS-TU-A UU-SIIN A-SI-OI-HIN. KAL-LE-MA-TO MIET-TI, MIN-NE HÄN HA-LU-AI-SI MAT-KUS-TAA. HÄN TUT-KI KIR-JO-JA JA KAT-SE-LI KART-TO-JA.

A-JA-TUS MAT-KUS-TA-MI-SES-TA YK-SIN PE-LOT-TI. MUT-TA KAL-LE A-JAT-TE-LI, ET-TÄ JOS HÄN EI NYT US-KAL-TAI-SI LÄH-TE-Ä, HÄN SAAT-TAI-SI JÄÄ-DÄ AI-NA VA-IN KO-TI-KY-LÄÄN. SIL-LOIN EI VOI-SI A-VAR-TAA TIE-TO-JA KÄY-TÄN-NÖS-SÄ. NIIN-PÄ KAL-LE PÄÄT-TI LÄH-TE-Ä REIS-SUUN.

EN-SIN HÄ-NEN PI-TI PÄÄT-TÄÄ, MI-HIN MAT-KUS-TAI-SI, JA MIL-LÄ TA-VAL-LA SIN-NE PÄÄ-SI-SI.

E-NI-TEN KAL-LE-MA-TO-A KIEH-TOI KAU-PUN-KI JA SEN KULT-TUU-RI-TAR-JON-TA. HÄN O-LI NÄH-NYT MAI-NOK-SEN KO-E E-LÄ-MÄ-SI YL-LÄ-TYS KULT-TUU-RI-MAT-KAL-LA – NÄ-E JA HÄM-MÄS-TY.

KAL-LE-MA-TO HA-LU-SI MYÖS NÄH-DÄ ME-REN. MI-KÄ PAIK-KA SE SIIS O-LI-SI, JOS-SA KUM-MAT-KIN A-SI-AT VOI-SI KO-KE-A JA LI-SÄK-SI PAL-JON MUU-TA. KAL-LE MIET-TI, MIET-TI JA MIET-TI JA KAT-SOI KART-TAA. SIT-TEN HÄN HOK-SA-SI: TIE-TEN-KIN PÄÄ-KAU-PUN-KIIN!