Genießen Sie diesen Titel jetzt und Millionen mehr, in einer kostenlosen Testversion

Nur $9.99/Monat nach der Testversion. Jederzeit kündbar.

Murhatalo: Osa 5

Murhatalo: Osa 5

Vorschau lesen

Murhatalo: Osa 5

Länge:
117 Seiten
1 Stunde
Herausgeber:
Freigegeben:
Dec 4, 2019
ISBN:
9788726260649
Format:
Buch

Beschreibung

Ocean Drive 7 on uljas, miljoonien arvoinen rantatalo rikkaassa Hamptonsissa. Talon jyhkeä, goottilaistyylinen julkisivu kätkee kuitenkin sisälleen kammottavan menneisyyden: talossa on tapahtunut useita raakoja murhia, joita ei ole koskaan ratkaistu. Hylättyä, autiota ja huhujen mukaan kirottua taloa kutsutaan Murhataloksi, ja paikalliset kiertävät sen kaukaa.

Newyorkilainen rikostutkija Jenna Murphy vietti lapsuutensa kesät Hamptonsissa, muttei ole käynyt alueella lapsuusvuosien jälkeen. Kun Jenna siirtyy poliisiksi Hamptonsiin, hollywoodilainen kykyagentti ja tämän rakastajatar löydetään murhattuina autiosta Murhatalosta.

Raa’at murhat käynnistävät tapahtumaketjun, jonka keskiöön Jenna joutuu. Jennan on pantava oma henkensä peliin paljastaakseen totuuden – ennen kuin Murhatalo vaatii lisää uhreja.

"Murhatalo" on täynnä tapahtumia ja käänteitä – ei ole ihme, että James Patterson on maailman myydyin trillerikirjailija. Teos on hyytävän jännittävä ja koukuttava tarina murhista, rahasta ja kostosta.
Herausgeber:
Freigegeben:
Dec 4, 2019
ISBN:
9788726260649
Format:
Buch

Über den Autor

James Patterson is the CEO of J. Walter Thompson, an advertising agency in New York. He has written several successful fiction and nonfiction books, including The New York Times best seller The Day America Told the Truth.


Buchvorschau

Murhatalo - James Patterson

www.egmont.com

On myöhä, niin myöhä, että on oikeastaan varhainen aamu. Aamunkoiton edellä, kello melkein viisi.

Mies, joka toisinaan ajattelee itseään Holdenina, panee lapun varovasti pöydälle, sormet kumihansikkaiden suojaamina. Hän harkitsee leikkaavansa sanat aikakauslehdestä tai sanomalehdestä, niin kuin vanhanaikaiseen lunnasvaatimukseen, mutta sellaiseen ei ole aikaa. Hän siis kirjoittaa kädellä, jolla ei yleensä kirjoita, käsiala-asiantuntijaa harhauttaakseen.

Hän on jälleen kerran fiksu.

Sanat ovat horjuvia – jostain syystä etenkin ruumiit ja Aiden – mutta niistä saa selvää, eikä muulla ole väliä.

Hän sulkee kuoren, muttei tietenkään nuole liimapintaa. Sehän olisikin kai aikamoinen juttu? Kaiken tämän ajan jälkeen hän tekisi sellaisen virheen, jättäisi DNA:nsa kirjekuoreen?

Lähtiessään hän tekee mutkan ja kääntyy Ocean Drivelle. On yhä pimeää, eikä kukaan näe häntä. Hänestä on mukava käydä siellä tähän vuorokaudenaikaan.

Päästessään Ocean Drive 7:n kohdalle hän nousee autostaan ja ylittää kadun upeiden takorautaporttien luokse, nojaa niitä vasten, kurkistaa tankojen välistä.

Hän ei mahdu enää tankojen välistä.

Et taatusti odottanut tätä, vai mitä, Holden? hän kuiskaa.

Kuka olisi osannut odottaa tällaista tapahtumien käännettä? Se kuitenkin tapahtuu.

Hän perääntyy portilta ja palaa autoonsa. Päivä valkenee pian, ja hän haluaa viedä viestin pimeän turvin. Hän panee ajovaihteen päälle ja lähtee takaisin kaupunkia kohti.

Auton löytää helposti, se on kadun varressa, eikä kukaan ole tähän aikaan ulkona. Hän panee viestin tuulilasiin pyyhkijän alle, aivan kuin urheilumyymälän loppuunmyyntimainoksen tai jonkun pikaruokalan kaksi yhden hinnalla -tarjouksen.

Tämä viesti on tietenkin hieman sellaista kuponkia vakavampi.

Tämä viesti kääntää kaiken päälaelleen.

Minä lähden Aidenin talosta ja olen kotona ennen auringonnousua. Minun asuntoni on mörskä, papereita lojuu joka puolella, sänky on petaamatta, tiskialtaassa on likaisia laseja, ilma on tunkkainen.

Minä olen uuvuksissa, mutta adrenaliinikuohu pitää minut käynnissä. Katson jälleen lehtileikettä, jonka pihistin Aidenin albumista ja jonka otsikossa lukee, että VASTASYNTYNYT HYLÄTTIIN POLIISIASEMALLE.

Minä olen taatusti oikeassa. Se saa kaiken sopimaan. Aidenin äiti, prostituoitu, sai toisen lapsen, jonka isä oli Holden VI. Äidillä oli syynsä luopua pojasta – hän ei halunnut Holdenin lasta, tai hän ei halunnut, että Holdenilla olisi minkäänlaista vaikutusta lapseen. Jollain minulle käsittämättömällä tavalla isä ja poika kuitenkin löysivät toisensa.

Mutta sitten – miksi Aiden liittyy tähän? Miten hän sopii kuvaan?

Ja ennen kaikkea – kuka on se toinen lapsi, Aidenin velipuoli?

Onko se Isaac Marks? Isaac tuntuu olevan Aidenin kanssa minua vastaan.

Onko se Noah? Hänen täytyi olla se, joka paljasti Aidenille, että minä olisin Justinin luona illalla, jolloin Aiden syöksyi ikkunan läpi ja yritti tappaa minut.

Isaac ja Noah. Kumpikin oli vuotta alemmalla luokalla kuin Aiden.

Kolme yhdessä varttunutta lasta, samaa koulua käynyttä lasta.

Oppivatko he muutakin kuin lukemista, kirjoittamista ja matematiikkaa ollessaan yhtä aikaa koulussa?

Minä käyn kierroksilla, mutta olen uuvuksissa päivän kajastaessa. Kaikki muut alkavat heräillä, aloittaa uutta päivää, ja minä olen romahtamaisillani. Aivoni ovat univajeesta sumeat. Minulla on paljon tekemistä, mutten voi toimia kunnolla ilman unta…

Pam pam pam

Päästä minut pois

Sur sur sur

Ole kiltti päästä minut pois

Sur sur sur

Minun silmäni rävähtävät auki, kesken unen, adrenaliinin kuohuessa. Kännykkäni värisee. Taputtelen sänkyä, kunnes löydän sen, tuijotan sitä silmät sumeina.

NOAH WALKER soittaa.

Rinnassani värähtää. En ole valmis vastaamaan. Odotan, kunnes surina lakkaa. UUSI ÄÄNIVIESTI ilmoitus ilmestyy.

Minä vilkaisen kelloa. Yksi iltapäivällä. Vau. Olen nukkunut melkein kuusi tuntia. Se tuntui kuudelta minuutilta.

Murphy, Noah täällä. Halusin vain varmistaa, että olet kunnossa. Minulla on yksi ajatus, josta haluan keskustella kanssasi. Soita.

Minä napsautan viestin kiinni ja pudotan kännykän sängylle. Noah siis haluaa keskustella minun kanssani jostain ajatuksestaan? No, minullakin on keskusteltavaa sinun kanssasi, Noah – esimerkiksi, että voisitko selittää, kuka kertoi Aiden Willisille, että minä olisin Justinin luona eilen illalla?

Ja muuten, satutko sinä olemaan adoptiolapsi? Jätettiinkö sinut vastasyntyneenä poliisiasemalle? Saitko myöhemmin tietää, että sinun biologinen isäsi kuului sukuun, jossa oli vuosisatojen ajan mielenvikaisia tappajia?

Päätitkö seurata heidän jalanjäljillään?

Ja olinko minä, rikostutkija Jenna Murphy, typerä paskiainen vapauttaessani sinut vankilasta?

Minä liikun hitaasti, aivan kuin minut olisi huumattu eilen illalla, aivan kuin toipuisin krapulasta. Syön vähän paahtoleipää ja juon kahvia ja istun polttavan kuuman suihkun alla, kunnes lämmin vesi loppuu – mihin ei minun asunnossani mene kauan.

Minun kännykkäni soi jälleen. Etsin sen kylpyhuoneessa höyryn keskellä. Noah, jälleen. Hylkään puhelun, jälleen.

Kello on jotenkin jo neljä iltapäivällä.

Minun pitää löytää Holden Dahlquistin poika. Jos vauva hylättiin poliisiasemalle, se luovutettiin lastensuojeluviranomaisille, kuten lehtileikkeessä luki. Lapsi kirjattiin järjestelmään – lapsi adoptoitiin ja sijoitettiin sijaiskotiin. Siitä on täytynyt jäädä jotain asiakirjoihin.

Seurasiko lapsikin asiakirjoja Holdeniin asti? Vai seurasiko Holden asiakirjoja lapseen asti?

Minä en tiedä. Minä en myöskään piittaa.

Nimittäin tapahtuipa se miten hyvänsä – isyyskanne, adoptio, mikä tahansa – Holden käytti asianajajaansa. Ja Noahin ansiosta minulla on hänen asianajajansa nimi.

Miten minä siis saan tiedot Holdenin asianajajalta, joka vetoaa asianajajan ja päämiehen väliseen vaitiolovelvollisuuteen?

Ei aavistustakaan. Tiedän vain, että alan päästä lähemmäs, ravistelen muutamia puita, ja ihmiset hermostuvat.

Ehkä en voi tehdä muuta kuin odottaa muiden seuraavaa siirtoa.

Minun kännykkäni soi jälleen. Lauren Ricketts soittaa.

Tervehdys, minä sanon.

Murphy! Hän kuulostaa jännittyneeltä, hengästyneeltä.

Mitä nyt?

Et usko tätä.

Minä työnnän läppärin sivuun. Kokeile.

Annie Church ja Dede Paris, hän sanoo. Me löysimme juuri heidän ruumiinsa.

Minä suljen silmäni. Joku – Aiden, Isaac, Noah – teki juuri seuraavan siirtonsa.

Minä ajan kolmatta kertaa kahden vuorokauden sisällä tässä naapurustossa. Tällä kertaa en tosin aja suoraan Aiden Willisin talolle. Ja tällä kertaa liikenne puuroutuu, seisoo silmänkantamattomiin, siirtyy yhdelle kapealle kaistalle valtatiellä.

Minä matelen eteenpäin, kunnes tulen tiesuluille, jotka tukkivat Aiden Willisin kotikadun. Televisiokanavien pakettiautot ovat rivissä satelliittiyhteydet viritettyinä, huolitellut reportterit vuorottelevat kameroiden edessä mikrofoni kädessään. Tiesulun jälkeen valtatie vetää jälleen, joten ajan pohjoiseen vielä vajaan puoli kilometriä ja saavun Tasty’siin, missä pysäköin pihalle ja palaan jalkaisin tapahtumapaikalle.

Metsästä on löydetty kaksi ruumista, miltei suoraan Aiden Willisin tontin takarajan

Sie haben das Ende dieser Vorschau erreicht. Registrieren Sie sich, um mehr zu lesen!
Seite 1 von 1

Rezensionen

Was die anderen über Murhatalo denken

0
0 Bewertungen / 0 Rezensionen
Wie hat es Ihnen gefallen?
Bewertung: 0 von 5 Sternen

Leser-Rezensionen